Tämä vitosen herätysosto, jonka olemassa olonki itseasiassa unohdinkin useammaksi viikoksi, tuli viimein viime viikolla luettua.
Ihan ok, aika kuiva ja faktapainotteinen. Siksi lukemiseen varmaan kuluikin useampi ilta. Samat tiedot luultavasti löytyisivät helposti googlettamallakin.
En tiennyt Blytonista tätä ennen muutakuin että hän on kirjoittanut kuuluisat Viisikot, SOS-sarjan, Seikkailu- ja Salaisuus-sarjat etc.
Ja häntä on laajalti kritisoitu liukuhihnalla kirjoittamisesta ja kirjojen asenteista mm. mustia kohtaan. Ja sen että hän oli aika "kylmä" jopa omille lapsilleen.
Kirja alkoi ihan peruselämänkertamaisesti lapsuudesta, ja itse uskon ainakin tämän kirjan perusteella että Enidin tunne-elämän puutteet johtuvat lapsuudessa ja nuoruudessa kohdatuista vaikeuksista, ja niiden käsittelemättä jättämisestä.
Itse myös ymmärrän tämän kirjan luettuani paljon paremmin syytökset liukuhihna-kirjoittamisesta. Sillä herranen aika, paljonko hän oikein kirjoitti ja ilmeisesti myös kierrätti kirjoittamiaan juttuja.. Siis ihan käsittämättömiä määriä, juttuja useampaan lehteen säännöllisesti (viikottain, kuukausittain ilmestyviin), kirjoja useammille kustantajille, nuo vanhastaan tietämäni taitavat olla vain "jäävuoren huippu" koko tuotannosta.
Yksi listaus hänen tuotannostaan;
•186 novels/novelettes
•223 character books
•884 short story series books
•267 education books
•179 recreation books
•153 continuation books
•283 Enid Blyton contributions
Huomio samalta sivustolta; "Note: Enid is credited with over 10,900 short stories, poems and plays throughout her career, but some were used many times so the actual number is more like 7500."
Listaus kaikista julkaisuista löytyy täältä (lähde myös ylläolevaan tietoon, sivuston etusivulla)
Hän kirjoitti päivittäin useamman tunnin, ja jos hän oli poissa/lomalla hän kirjoitti jutut jo etukäteen valmiiksi. Usein jopa epäiltiin ettei hän itse ehtinyt millään kirjoittaa kaikkea. Lapset myös lukivat kaiken ja hänellä oli innokas ihailijakunta, hänelle lähettiin lahjoja, kirjeitä..etc. Kun hän "mainosti" jotain keräystä/kerhoa/ihan mitä vain, niin ihmiset (pääasiassa lapset) lahjoittivat, keräsivät, liittyivät sankoin joukoin.
Hän myös salasi useita asioita lukijoiltaan, kuten avioeronsa, suositun koiransa kuoleman (Bob-koira seikkaili usean vuoden kuolemansa jälkeenkin hänen jutuissaan.). Hän oli myös tarkka yksityisyydestään, päiväkirjaansa hän kirjoitti vain perusasiat ja hänen toinen miehensä itseasiassa poltti niistä suurimman osan Enidin sairastuttua/kuoltua. Ja oli tarkka julkisuuskuvastaan, kiristi jopa ensimmäisen miehensä ottamaan syyn avioerosta niskoilleen.
Noihin rasismi, asenne syytöksiin voisin kertoa oman mielipiteeni, joka ei muuttunut tämän kirjankaan myötä.
Eli onhan kirjoissa selkeitä (näin aikuisen silmin) ennakkoasenteita tiettyjä ryhmiä kohtaan, mutta tulee muistaa että nämä kirjat on kirjoitettu ajalla, jolloin mustilla (eikä kaikissa valtioissa naisillakaan) ollut mm. äänioikeutta. Itseasiassa Enid Blyton ja Martin Luther King ovat kuolleet saman vuonna. Myös luokka asenteet ja rakenteet olivat tuon ajan englannissa vahvoilla.
Sanon siis että Blyton on aikansa tuote, samoin hänen kirjansa.
Hassu yllätys oli myös että tämä tuttu hahmo on myös Blytonin käsialaa eli Niksu (Noddy) lelumaasta.
Myös kirjamielellä blogissa on postaus samasta kirjasta
Kuvat googlen kuvahaun kautta etsityt.
Ei kommentteja